Vielä hetki sitten suomalaisten arvoja ohjasivat usein jopa tiedostamatta 10 käskyä, joita pidettiin yleisesti hyveinä sekä hyvän elämän ohjenuorina. Melko lyhyessä ajassa 10 käskyä ovat kuitenkin vaihtuneet rahan valtaan ja nykyisin tuntuu, että kaikki pitää kilpailuttaa välittämättä siitä, kuinka laadukkaita palveluita rahalla saa. Tämän johdosta yhteiskunnastamme on tullut entistä kovempi ja jopa sellainen paikka, että moni ei enää uskalla hankkia lapsia.
Vauvakato
Suomalaisten voimakas vauvakato on puhuttanut suomalaisia viime aikoina runsain mitoin. Tilanne on huolestuttava monin tavoin. Jos tilanne jatkuu nykyisen kaltaisena, kääntyy väkilukumme laskuun jo vuonna 2031. Tilastokeskus on arvioinut, että kun aikaa kuluu eteenpäin 15 vuotta, ei Suomesta löydy enää ainuttakaan maakuntaa, jossa syntyisi ihmisiä enemmän kuin heitä kuolee. Tämän johdosta nykykehityksellä Suomen väkiluku olisi vuonna 2050 jopa 100 000 asukasta vähäisempi kuin nykyisin.
Osittain myös tähän yhteiskuntamme uuteen ilmiöön vaikuttaa yleinen materialistinen luonne, jossa vallitsevat kovat arvot. Uskonnolliset arvot eivät enää juurikaan johdattele suomalaisperheiden lastenhankintaa ja -kasvatusta, vaan lapsen hankkimista suunnitellaan usein erityisesti materialistisista lähtökohdista käsin. Netistä löytyykin useita laskelmia siitä, kuinka paljon lapsen kasvattaminen maksaa.
Nykyvanhemmat eivät enää tyydy vain elättämään lastaan, vaan he haluavat tarjota hänelle parasta mahdollista – sekä materialistisessa että ei-materialistisessa mielessä. Lapselle halutaan tarjota hyvän elinolosuhteet, terveellistä ruokaa, hyvä koulutus, laadukkaat vaatteet, monipuoliset harrastukset ja vähintään yksi ulkomaanmatka vuodessa. Tämä on materialistiselle yhteiskunnallemme hyvin tyypillistä, mutta tällaisen elämäntyylin ylläpitäminen vaatii rahaa etenkin, jos lapsia on enemmän kuin yksi. Suomessa lapsi joutuu helposti myös kiusatuksi, jos hän erottuu joukosta vaikkapa vaatteidensa vuoksi. Moni vanhempi tykkääkin pukea lapsensa päästä varpaisiin merkkivaatteisiin – ihan vain varmuuden vuoksi.
Vanhuuden arvostaminen
Jokainen vanhus ansaitsisi arvokkaan vanhuuden ja kuoleman, mutta tämä ei nyky-Suomessa valitettavasti aina toteudu. Käsky kunnioittaa omia vanhempia ei ole enää samassa arvossa kuin menneinä vuosina. Myös vanhustenhoidossa valitettavasti määrää usein raha. Koska vanhuksia ei kovassa yhteiskunnassa ja kovien arvojen keskellä koeta tuottaviksi kansalaisiksi, ei heihin myöskään haluta panostaa. Vanhusten arvostus pitäisikin jälleen nostaa yhteiskunnassamme aivan uudelle tasolle.
