Vaikka Suomea ainakin toistaiseksi pidetään hyvinvointiyhteiskuntana, liittyy yhteiskuntaamme myös monia epäkohtia, joiden korjaamiseksi meidän kaikkien olisi ryhdyttävä toimeen. Nostamme tässä artikkelissa esiin sellaisia yhteiskuntamme epäkohtia, jotka vaatisivat välitöntä korjaamista.
Lapsiperheköyhyys
Lapsiperheköyhyys on lisääntynyt Suomessa merkittävällä tavalla, ja valitettavan monet lapset joutuvat kokemaan köyhyyttä sekä siihen liittyviä lieveilmiöitä. Samaan aikaan Suomessa puhutaan myös vauvakadosta ja pyritään kannustamaan kansalaisia vauvatalkoisiin. Mutta onko ihme, että suomalaiset arastelevat lastenhankintaa, kun palkalla on monessa perheessä jo vaikea tulla toimeen ilman lapsiakin? On suoranainen häpeäpilkku, että Suomen kaltaisesta maasta löytyy niin runsain mitoin lapsiperheköyhyyttä!
Lapsiperheiden etuuksista on vähennetty eivätkä ne ole pysyneet nousevien hintojen tahdissa. Myös esimerkiksi päivähoidon taso sekä henkilökuntamitoitukset aiheuttavat vanhemmissa huolta. Omalle lapselle toivoisi vain parasta, mutta jos sitä parasta ei ole mahdollista antaa, jättää moni lapset kokonaan hankkimatta – ja juuri tästä on ainakin osittain kyse Suomen vauvakadossa!
Vanhusten asema
Tuntuu aivan siltä, että Suomessa erityisesti elämän alku- ja loppupuoli ovat kriittistä aikaa sen suhteen, millaista kohtelua voimme odottaa saavamme yhteiskunnan taholta. Toisaalta juuri näissä elämänvaiheissa ihminen on yleensä erityisen haavoittuvainen ja tarvitsisi osakseen aivan erityistä hoivaa ja turvaa.
Moni suomalainen vanhus elää oloissa, jotka eivät sovellu heidän terveydentilalleen, ja moni vanhuksen omainen onkin sitä mieltä, että kotihoitoa pyritään jatkamaan vanhusten kohdalla liiankin pitkään liian vähäisin resurssein. Esimerkiksi yksin elävä muistisairas vanhus saattaa aiheuttaa kotona suoranaisia vaaratilanteita ollessaan yksin suuren osan päivästä. Hellan levy voi jäädä päälle tai vesi juoksemaan. Vanhus saattaa myös eksyä kotinsa lähelle, jos hän on päättänyt lähteä kävelylle eikä enää osaakaan takaisin. Seuraukset saattavat olla kohtalokkaaat ja vahinko tapahtua hetkessä. Kotihoidon tarkastuskäynnit eivät oikein tahdo riittää, eivätkä omaisetkaan aina ehdi hätiin, koska myös oman perheen toimeentulosta on huolehdittava. Osalla vanhuksista ei ole edes sisävessaa eikä juoksevaa vettä.
Jos vanhus pääsee hoitolaitokseen, ei hoidon taso ole sielläkään välttämättä kovin laadukasta ja inhimillistä. Liian usein olemme joutuneet lukemaan vanhuksista, jotka makaavat tuntitolkulla hoitolaitoksissa märissä vaipoissa. Yhteiskuntamme pitäisi ehdottomasti herätä näiden epäkohtien edessä ja sitoutua konkreettisiin tekoihin sekä lasten että vanhusten puolesta!
