Yhteiskunnassa voidaan nähdä monenlaista suoranaista roolipeliä, jossa kaikki ei ole aivan sitä miltä näyttää. Erityisen voimakkaasti roolipeli näkyy poliittisella pelikentällä.
Poliittiset lupaukset eivät aina pidä
Etenkin vaalien alla meitä potentiaalisia äänestäjiä kosiskellaan erilaisin vaalilupauksin ja meitä hemmotellaan kahvitarjoiluilla ja pienillä lahjoilla, joita poliittisia johtopaikkoja hakevien ehdokkaiden innokkaimmat tukijat jakavat. Moni ehdokas jalkautuu myös itse kansan pariin kertomaan työstään ja visioistaan. Välillä tuntuu, että osa ehdokkaista on valmis lupaamaan vaikka kuun taivaalta, jotta saisi haluamansa paikan politiikan huipulta. Kuulostaako tutulta?
Valitettavan usein vaalilupaukset eivät toteudu ja tuntuu melkein siltä kuin ehdokas jopa unohtaisi antamansa lupaukset täysin siinä vaiheessa, kun hän saa haluamansa paikan ja tietysti myös siinä tapauksessa, että hän jääkin nuolemaan näppejään. Monesti tuntuukin, että valitettavan monet vaalilupaukset muistuttavat keisarin uudet vaatteet -tyyppistä roolipeliä, jossa luvataan paljon, mutta ei anneta mitään. Pahinta on, että osa ehdokkaiden kannattajista uskoo keisarin uusiin vaatteisiin vielä siinäkin vaiheessa, kun on jo täysin ilmiselvää, että lupaukset jäävät lunastamatta. Ehkäpä monelle on liian vaikea myöntää menneensä kosiskelevien lupausten retkuun ja tulleensa pahemman kerran höynäytetyksi.
Läpinäkyvän päätöksenteon peräänkuuluttaminen
Roolipeleistä päätöksenteossa olisi jo aika luopua ja meidän tulisi peräänkuuluttaa entistä pontevammin läpinäkyvää päätöksentekoa. On tärkeää, että yhteiskuntamme päättäjät toimivat läpinäkyvällä tavalla eivätkä suosi roolipelejä tai naamioita, joiden taakse he voivat tiukoissa paikoissa piiloutua. Tällainen politiikka ei ole pitkänäköistä eikä vie Suomea eteenpäin.
Juuri nyt Suomessa vaaditaan tiukkoja toimia ja kovaa tahtoa yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lisääntymisen pysäyttämiseksi. Päättäjien tulisikin kiinnittää huomiota yhteiskuntamme suorastaan räikeisiin epäkohtiin ja lunastaa roolipelien aikana antamansa lupaukset. On kovin kaksinaamaista kummastella suomalaisten vähentynyttä intoa hankkia lapsia, kun samaan aikaan yhteiskunnassa lapsiperheiden toimeentulo tuntuu kaventuvan koko ajan. Lapsiperheet joutuvat jo nyt kestämään kohtuuttoman paljon epävarmuutta samaan aikaan kun niiden pitäisi selvitä haastavista ruuhkavuosista työn ja perhe-elämän puristuksessa. Olisikin tärkeää, että yhteiskunnan päättävissä elimissä herättäisiin toteamaan, että roolipelien aika on nyt vihdoinkin ohi ja että nyt on tärkeää ryhtyä konkreettisiin tekoihin, jotta Suomi voisi tulevinakin vuosina kantaa ylpeänä hyvinvointiyhteiskunnan arvonimeä.
